Skullduggery -demoarviot
Imperiumi
Vuosi takaperin Imperiumin demoarvioissa käsiteltiin Groke's Clanin edellinen demo, joka jo silloin vakuutti muusikoiden nuoresta iästä huolimatta (tai juuri siksi) ja demon sisältöön tuli suhtauduttua normaalia suopeammin. Nyt kun miehistö on kasvanut ja ikää on tullut lisää, voidaan uusinta demoa tarkastella hieman kriittisemmin ja armottomammin. Armoa ei pidä anella eikä sitä tarvitakaan, sillä vuoden 2008 demo Skullduggery vakuuttaa ja osaltaan myös hieman hämmästyttää.
Onhan se nimittäin perkeleen siistiä kun riffi kulkee. Groke's Clan edustaa sitä vanhempaa koulukuntaa joka tuuttaa menemään melkoisella riffiarsenaalilla. Kasarihevi on selvästi ollut kuuntelussa, sillä biisit kulkevat sangen perinteisesti ja kitaravetoisesti ja kuten jo sanoin, hyviä riffejä on demo väärällään. Satunnaisesti lievä koherenssin puute vaivaa ja joskus kikkailu johtaa siihen että mopo lähtee pikkuisen käsistä. Etenkin tyypilliset kasari-stopit kärsivät joskus tiukkuuden puutteesta, onneksi kuitenkin tilanne otetaan tehokkaasti haltuun ja poljento jatkuu kuten pitääkin. Soittoteknisesti Groke's Clan on vaikuttava, joskin rumpali on joskus hieman liiankin innokas, osa kuvioista kun tuppaa vähän kiilaamaan ja dynamiikka on joskus tarkoituksettoman vaihtelevaa. Solistin tapa ilmaista itseään on edelliskerrasta kehittynyt. Isoin ongelma onkin nyt huonossa tuotannossa ja siinä että solistin ääni hukkuu taustaan, eivätkä mullikuorot oikein kuulu.
Biisit kulkevat ja materiaalissa on mukavasti monipuolisuutta. The Scoundrel starttaa komeasti ja etenee suoraviivaisesti. Demon keskimmäinen biisi on aika suoraa jatkoa ensimmäiselle. Kolmannessa häröillään akustisella ja mennään keskitempoisesti hieman eri tapaan, joskin yhä genreperinteitä hyvin kunnioittaen. Kokonaisuus on aika tyylipuhdas näyte siitä, minkä sortin metallia tässä väännetään ja mitä julkaistaan.
Kyllä tätä melkein kuukauden demoksi haluaisi sanoa, mutta ei kuitenkaan ihan vielä. Tekijöillä on näkemystä ja kykyä tehdä kuuntelua kestävää musiikkia. Bändi on käyttänyt vaivaa niin demon sisältöön, saatteisiin kuin kansimateriaaliinkin. Vaikka demo on tehty vaatimattomin resurssein; esim. äänitetty treenikämpällä, mutta silti vaivan näkeminen kuuluu ja tuote antaa hyvän kuvan tekijästään. Jään mielenkiinnolla odottamaan Groke's Clanin ensimmäisestä kunnolla tuotettua demoa. Epäilen, että se tulee jyräämään melkoisesti ja jos meno jatkuu samanlaisena vielä tulevaisuudessa, viimestään siinä vaiheessa kutsuu myös Imperiumin piikkipaikka.
[4+ / 5], Kuukauden demo
30.06.2008, Turkka Holmqvist
Roihu-lehti
Tämä demo kulkeutui käsiini sitä parhainta reittiä, eli jätkät markkinoivat itse levyään kannettavan soittimensa välityksellä kaljanhuuruisessa Kaisaniemenpuistossa Tuskan aikaan. Pidin hankintaa sen parin euron arvoisena ja otin tuotoksen vastaan avosylin. Koin melkoisen yllätyksen!
Pitkästä aikaa autotallibändi, joka osaa oikeasti soittaa sen silkan sahaamisen ja rääkymisen sijasta. Meininki oli älyttömän siistiä ja mukaansatempaavaa! Musiikista kuulee että jätkillä on keskenään helvetin hauskaa ja homma pelaa. Soitannollisesti lieksalaispoppoon kolmas, kolme biisiä sisältävä demo on raikas ja monipuolinen, eivätkä nuo nuoret lieksalaispojat ole yrittäneet olla nopeampia kitarasankareita kuin muut. Laulu on karkeaa mutta selkeää, sekä erehdyttävän Venom-tyylistä. Kaikki kolme biisiä ovat kuin VR:N vessat; toimivat varmasti mutta ovat aika karuja. Äänityspuolelle voisi tulevaisuudessa toivoa sen verran parannusta, ettei kaikkia soittimia väännetä saman tien täysille. Tietysti on kiva juttu että kaikki jäsenet osaavat hommansa, mutta paremmin sen huomaa kun kaikki elementit ovat tasapainossa. Sitä pahimman laatuista puuroa jälki ei onneksi todellakaan ole ja jätkät ovat selvästikin kehittyneet joka saralla bändin seitsenvuotisen historian aikana. Uskon vahvasti, että Mörön klaanista kuullaan vielä!
[9 / 10]
8/2008, Thurisas
Mikrofoni.net
Hevi on tietysti huonoimmillaankin hyvää, mutta kun veivaamassa on nuori peikkolauma, jolla on tyylitajua ja lahjoja, se toimii kuin perkele. Mahtava laulaja ja mahtavia biisejä. Rehellinen meininki näkyy levynkannessakin: kun lammas on väsähtänyt, susi tarjoaa reppuselkäkyydin. Bändikuvassa neljä urpoa näyttävät nyrkkiä ja näyttävät urpoilta. Sekin toimii kuin perkele.
[5 / 5]
7.8.2009, Mikrofoni.net
Soundi
Lieksalaisbändi on vieraillut demopalstalla edellisen kerran kolmisen vuotta sitten ensimmäisellä demollaan. Bändi on vuosien mittaan keikkaillut ja treenannut ahkerasti, mikä kuuluu yhtyeen esityksestä. Biisit liikkuvat speed- ja thrash-linjoilla kasarihengessä. Yhtye on kaikin puolin taitava ja kappaleet yksinkertaisesti toimivat. Paikoitellen sovituksissa on vielä tarkastelemista, sillä välillä biisit tuntuvat karkaavan bändin käsistä. Kun yhtye on jo näinkin hyvässä kuosissa, pojat voisivat miettiä vielä, miten omaperäisyyttä saisi lisää biiseihin. Muuten bändi voi helposti hukkua massaan.
6/2009, Marko Säynekoski
Desibeli
Groke´s Clan jatkaa mainioiden julkaisujen ja erinomaisten kansitaiteiden sarjaa uudella demollaan. Lieksalaisnelikko on työstänyt kolme uutta biisiä, jotka pitävät sisällään perinteisen thrashin sekä melodisen metallin sekoittelua.
Aivan kuten edellisellä Foul Play demolla, myös nyt kolmesta siivusta ensimmäiseksi on sijoitettu vauhdikkain vetäisy. Menoraita The Scoundrel, jonka lyriikoihin kannen ”susi lampaan vaatteissa” kuvakin perustuu, erottuu energisyytensä ansiosta, eivätkä kiekon kaksi muuta vetäisyä yllä enää vastaaviin korkeuksiin. Jokainen osa-alue on periaatteessa kunnossa, mutta liiallinen thrashin historiassa piehtaroiminen sekä vaatimattomat soundit syövät Skullduggeryn parhaan terän. Viimeisenä kuultava Feast liikkuu hieman progehtavammissa maailmoissa ja se toimiikin erinomaisena päätöksenä, sekä osoituksena siitä, että pieni variointi voi tehdä kokonaisuudelle kummia.
3.6.2008, Mika Roth
Noise
Skullduggery on omien sanojensa mukaan "menometallia" soittavan lieksalaisen Groke's Clanin kolmas demo. Hieman keinotekoisen termi tuntuisi ainakin tällä julkaisulla tarkoittavan melodisilla vivahteilla varustettua, modernimpaa ilmaisua välttelevää thrash metalia. Kaikki tuntuisikin olevan omalla paikallaan käheästä laulusuorituksesta thrashiksi pääasiassa keskitempoisesti eteneviin riffeihin ja basarivyörytyksiin, energisten kitarajuoksutusten täydentäessä palettia.
Julkaisu polkaistaan käyntiin suoraviivaisesti The Scounderilla ja Fool's Godilla, lopetuskappale Feastin esitellessä hieman monimutkaisempia elementtejä rakenteineen ja akustisine kitaroineen. Sävellykset pysyvät erinomaisesti kasassa ja rakenteita on selvästi mietitty. Soitannollisella puolella yhtye onkin käytännössä valmis. Soundillisestikaan ei löydy moitittavaa ja selkeä soundi on demoksi onnistunut, vaikka lievää terävyyden ja iskevyyden puutetta äänimaisemasta onkin aistittavissa.
Kaikesta muodollisesta pätevyydestään huolimatta Groke's Clania haittaa pienoinen koukkujen puute. Mikään demon kappaleista ei kykene tekemään mitenkään lähtemätöntä vaikutusta eikä "ihan kiva" -tasoa korkeammalle oikein kyetä nousemaan, mutta eipä siitä alemmaksikaan kyllä tiputa. Tasavahvuus vain liippaa liian läheltä tasapaksuutta. Jotenkin tuntuisi, että yhtye ei vielä kykenisi hyödyntämään aivan täyttä potentiaaliaan. Siinä määrin valmista materiaalia kuitenkin on, että luulisi bändin kuitenkin kykenevän parempaan seuraavilla julkaisuillaan. Henkilökohtaisesti tuntuisi siltä, että bändi voisi vielä lisätäkin melodisia elementtejä musiikkiinsa.
[3 / 5]
29.7.2008, Jukka Jääskeläinen
Lammas Zine
Jaahas, että rässillä mennään taas. 18-vuotiaat lieksalaisjannut ovat selvästi kasariheavynsä ja -thrashinsa kuunnelleet, sillä nyt kumarretaan perinteillä ja pyllistetään modernille neo-roskalle. Messevää riffiä toisen perään, melodioita ja sooloja unohtamatta - ah, ollapa vielä nuori. Vuonna 2001 perustettu kolmikko kuulostaa yllättävän kypsältä pakkaukselta, eikä soitossa tai karjuvassa vokalisoinnissa juuri moitteen sijaa löydy - soundipuolella enemmänkin.
Omaperäisyydellä ei Groke's Clan juhli - jos ei nyt kolmannen ja viimeisen raidan akustista kitaraa sellaiseksi laske - mutta jos rehellisesti puhutaan, niin miten moni rässin ystävä jotain uutta ja uljasta musiikiltaan enää edes odottaa.
21.9.2008, Teemu Lahtinen